Siirtymäreitiksi valitsin kaupungin läpi Auralahden lähettyville. Rantaa myötäillen Roution sillan vierestä Moisiolle vievää rantahiekkatietä. Koneen hissipihan vierestä koukkaus. Lopulta Moision jälkeen harjulle ja nousu päälle. Downhilliä linjaa pitkin ja Saukkolantien yli ja uudestaan nousu harjun päälle ja vesitornin alikäytävien ali Lehmijärven tien yli metsikköön ja ampumaradan kallioille, sieltä alas ja jälleen Lehmijärven tien yli harjulle. Kimmo ja Petri ajoivat harjun alla menevälle hiekkatielle odottamaan muiden koukatessa metsikön kautta sähkölinjaa hetken seuraten ja sieltä alas hiekkatielle.

Sieltä yhtämatkaa pieni pätkä soramontun luokse, josta Petri jatkoi pumppuasemalle odottamaan. Muuta harrastivat uphilliä linjalle ja sieltä paha nousu ylös harjulle. Maitohapot löytyivät viimeistään tässä vaiheessa. Ainakin minulta. Tekninen nopeatahtinen sähkölinjaa seuraava polku pummpuaseman tasalle ja siitä alas ja siellähän se Petri odottelikin.

Vauhdin hurmassa perä jäi kauemmaksi, ajoi ohi ja Kimmo ja Remeli katosivat hetkeksi. Teinpä siis mokan, olisi pitänyt pumppuasemalle menevän polun risteyksessä odottaa porukka kasaan. Kadonneet kuitenkin löytyivät ja kello tikitti jo siihen malliin, että oli mastolta aloitettava paluumatka. Porukka jakaantui kahtia. Maitohappomiehet minun johdolla matkasivat verkkaisempaan tahtiin harjua pitkin takaisin hurjempien piiskatessa itsestään varastossa olevia kaloreita harjun kankaalle. Kentällä olimme hieman myöhässä, taisi olla noin vartin yli viisi.