Eilen oli tosiaan kymmenkunta pimeää pelkäämätöntä lähdössä lenkille. Ajettiin Nälköölle päin auringon laskiessa. Käännös takaisin tehtiin Hiihtomaan puolessa välissä. Porukka eteni hyvää vauhtia ja vasta valojen sytyttämisen jälkeen vauhti hieman hidastui, koska kaikilla ei ollut valoja. Näinköhän ensi viikolla olisi lisää tuikkuja pyörissä? Sen verran hauskaa puuhaa pimeässä metsässä ajaminen on.
Keskinopeus oli 13 kilsan paremmalla puolella ja matkaa kertyi reilut pari kymppiä. Hieman epämääräistä, koska laiton Garminin (huom tuotesijoittelua) päälle vasta Nummentien liikennevaloissa...

Kyllä kelit suosivat tällä viikolla lenkille lähtijöitä/lähteneitä. 

Valitettavasti flunssa painanut koko viikon joten jää omalta osalta pyöräilyt 

Voisin lähteä huomenna tutustumaan mustion metsiin..  

Minäkin tulen.

Mukana

Mukana myös

Mustion lenkki oli tällä kertaa tosi suosittu. Matkassa oli Helena, Mico, Aki, TommiS, Jonna, JaniA, Bullit-Sami alias Lupaava Polku, RaimoM, Kimi ja allekirjuuttanut.
Ilma oli hieno, hienompaa keliä tuskin tähän aikaan vuodesta voi ollakaan. Metsä oli paikka paikoin tosi märkä, suot ainakin olivat täynnä vettä! Porukka oli hyvällä tuulella, onneksi!
Matkaan lähdettiin allekirjuuttaneen postilaatikolta. Micon uimala hidasti matkaa joidenkin kohdalla. Savi oli tosi märkää ja täytti renkaan kuviot.
Keväällä kaadetun metsän halki kulkeva polku on nyt raivattu auki ja on hyvin ajettavissa. Vankileirin muistomerkki on käyty siistimässä. Jussin Porkkanalle ajettiin siis lähes kommelluksitta. Oletin että Kimi ottaa tuosta eteenpäin oppaan hommat kun on kerran ajellut reittejä aina Karjaalle asti mutta reitit eivät olleet kuulemma niin tuttuja että... Hommiin astui Lupaava Polku, joka tuntee kotinurkkansa kuin omat taskut. Mitäköhän Samilla on taskuissa. Alkumatkasta hiukan funtsimista ja neuvotteluja Kimin kanssa. Lupaavan Polun keskustelu vastaantulevien ratsastajien kanssa Börjen ratsutilasta joka oli tai sen naapuri oli suoraan edessä. Tai melko varmasti jossain siellä, siis suoraan edessä, sai meikän hieman epäröimään. Mutta kuten Jonna asian ilmaisi "hieno ilma, eikä mihinkään kiire ja on tämä mukavampaa kuin sienimetsällä olo". Minua odotti kotona taasen anoppi joten... Börjen ratsutilan jäädessä selän taakse tai oikealle sivulle ja "typerien siirtymien" ajamisen välttäminen, kuulemma minun ohjeiden mukaan, sai paikallisoppaamme valitsemaan pellonreunasta korkealle mäelle nousevan polun.
Ja eikun työntämään!
Sen jälkeen tuo pyörän työntäminen, taluttaminen, kantaminen tuli eteen jokaisen lupaavan polun loppuessa suohon. Onneksi minulla on hiilikuitupyörä se kelluu.
Börjen ratsutilan jäädessä yhä kauemmaksi taakse tai takaoikealle tai.. Ainakin Börjen ratsutilan naapuri sijaitsi siis siellä. Sai oppaamme hiukan vakavoitumaan. Toki oppaamme säilytti rauhallisuutensa. Reittimme varrella ei villieläimet muutamaan päivään poistu pesistään. Normaalilla viikkolenkillä meikällä jalat väsyy ja selkä. Tällä lenkillä leukapielet ja vatsalihakset suunsoitosta ja nauramisesta. Toki kengät oli täynnä suovettä ja naama kurassa. Jonnalla nenä auki ja sieräimeen osunut tikku aiheutti joitakin ongelmia.
Ei mitään, matka jatkui.
Paikallisopas ei ollut eksyksissä!
Lopulta jouduimme kaikki tutkimaan Garmin 800 mallin sisältävää suunnistuskarttaa. Kartta näkyi laitteessa hyvin. Tosin laite ei ollut sijainnistamme aivan varma tai ainakin kartta kääntyili epäilyttävästi! Olimme luultavasti Bakskogs... suomeksi siis "Takametsänsuon" takana pienellä harjulla. Oppaamme ei tiennyt missä tuo suo sijaitsi. Me muut tiesimme. Siinähän se näkyvissä oli. Tosin lähimmälle tielle oli ilmeisesti hyvästi matkaa.
Päätimme siinä että ensi Oktuuperissa on seikkaluryhmä. Lupaava Polku vetää, lähtö klo 12 ja ajovalot mukaan!  
Ei hätää, lupaava polku löytyi taas!
Lopulta osuimme junanradan reunaan, lähellä Meltolan sairaalaa. Oppaamme mukaan Sannäsin tie oli lähellä mikäli jatkaisimme suoraan eteenpäin. Käännyimme päinvastaiseen suuntaan kohti Mustiota.
Mustion Muonituksen suklaapatukat ja jäätelöt tekivät kauppansa. Tauon jälkeen Lupaava Polku ehdotti vetävänsä porukan Virkkalaan. Meille oli jo selvinnyt miksi Virkkalasta Mustiolle kestää 3 ja puolituntia. Allekirjuuttanut toimi siis vetäjänä loppumatkan.
Muistomerkin jälkeisellä hiekkakuopalla Mico vetäisi tyylikkään sukelluksen, toki hiekalle ettei tarvinnut kroolata! Muuten loppumatka sujui hyvin.
Kaikesta, siis paikallisoppaastamme huolimatta, kesän hauskin pyörälenkki!
Otetaan uusiksi jonain päivänä!
Laitetaan oppaamme häntäpään vartijaksi!
Mittarista: olimme reissussa 3,5h, ajomatkaa (tai kantamista, raahaamista, kahlaamista) yli 32km. Keskari kaikesta huolimatta yli 12 (ei tainnut Garmin saada paikka paikoin yhteyttä metsän siimeksessä satelliitteihin jotta kaikki tiedot olisi tallentuneet) ja korkeuseroa muistaakseni yli 270m.

Voin joku kerta heittää tänne tuon Karjaalle vievän polun Garmin-datan niin ei pääse eksymään. Tai sitten jonkun täytyy lähteä mun mukaan käymään Karjaalla . Voi olla että heitän ensi viikonloppuna joko tuon reitin tai sitten Kirkkonummen Meikojärven lenkin.