Jahas. Mitkäs pudotusajot siellä on taas olleet?

Minusta MTB-Lohjan viikkolenkkien (vielä) kirjoittamattomiin sääntöihin muun muassa kuuluvat: a) ajetaan ryhmän hitaimman kuskin mukaan ja b) kaveria ei jätetä.

Ei oo kiva lukea näistä lenkkirapsoista, kun joku on tippunut pois, tai on menty niin ja niin kovaa.
Tässähän alkaa osallistumiskynnys nousta, niin itseltä kuin muiltakin.

Enpä ollut lenkillä itse mukana ja siksi en kommentoi sitä millään lailla.

Mutta yleisellä tasolla komppaan AM-setää. Ja miksikö? No siksi, että minusta MTB-Lohjan erinomainen henki on perustunut juurikin noihin AM:n esille tuomiin arvoihin ja niistä on hyvä puhua, jotta nuorimmatkin jäsenemme tuntevat ne ja niiden taustat.

En ole ollut itse mukana MTB-Lohjan alkuajoista, mutta olen kuullut, että muutaman ensimmäisen vuoden jälkeen yhteislenkeistä alkoi tulla pudotusajoja, joissa kenelläkään ei enää ollut kivaa. Ja niinpä lenkit kuivuivat kokoon osallistujien häipyessä. Ehkä joku alkuperäisjäsen haluaa kommentoida enemmän. Olen selittänyt itselleni, että juuri tuon MTB-Lohjan "ensikuoleman" takia nuo AM:n mainitsemat arvot ovat niin syvästi ja hienosti läsnä uudelleen syntyneissä viikkoajoissa. Tähän arvojen mukaiseen toimintaan kuuluvat minusta myös pienet tauot silloin tällöin, jolloin ryhmän vetäjä voi hienovaraisesti tarkkailla ja arvioida muitten naaman ilmeestä ja väristä vauhdin sopivuutta kaikille. Sellaista lenkkiä minä kutsun miesten lenkiksi. Pikkupoikien lenkit sitten erikseen.

Edellä mainittuihin arvoihin kuuluu myös se, ettei keskinäisessä naljailuissa tai muussakaan keskustelussa arvioida kenenkään päivän ajovauhtia muuten kuin hyväntahtoisesti tai myötätuntoisesti. Jos tässä kohtaa joku tunsi piston sydämessään niin hyvä....

Setämiesten esiintuoma periaate on hyvä , mutta totean kyllä, että Juha veti hyvän lenkin, ja yleisellä tasolla hitaammat polkijat on huomioitu hyvin. Olen usein ollut se hitain tai ainakin kömpelöin polkija, eikä koskaan ole metsään jätetty. Ottakaamme opiksi, että "himmaa vähän"-pyynnät esitetään rohkeasti ja kuunnellaan herkällä korvalla jatkossakin.

Itse en huomenna pääse. On ollut iltamenoja ja vaimo esitti vienon toiveen, jos olisin joskus kotonakin. Yhteislenkit varmaan jatkuvat vielä, toivon rentoa porukkaa paikalle, voin vaikka vetää "herrasmiesryhmän" itsekin joskus...

Toisen ajatusten arvuuttelu ja jatkuva tuntosarvet pystyssä kulkeminen ei kyllä ole miehekästä!
(sisältää kuivaa huumoria)

Jaahas, täällähän on oikein syvällistä keskustelua. Laitan oman kauhan (herne) soppaan 

Olen itse pudonnut / luovuttanut / lähtenyt omille poluille suurin piirtein kaikkien päävetäjien, alkuperäisten sekä nykyisten lenkeiltä ja monta kertaa  Jotkut ovat myös tehneet vastaavan tempun minun vetämiltä lenkeiltä, että ei tuo nyt niin ihmeellistä ole. Aina ei kulje ja jaksa 
Vieraat, kokemattomammat ja muut eksymävaarassa olleet on tietysti tuotu ihmisten ilmoille.

Aina tietysti voi pyytää himmaamaan vähän, mutta jos itsellä on selvästi muusta porukasta eriävä vauhti, ei minusta ole mitään ihmeellistä siinä, että ajelee sitten oman lenkin.

Tänään meinasin pudota omalta lenkiltä, mutta jaksoin sentään kotiin 

Ei sitä viitti enää tässä vaiheessa kautta selvään vesisisateeseen lähteä. Kesän lämmin sade ei haittaa mutta tää on jo aika asennetta vaativaa.
Jos sitten taas kun on poutaa. Ennusteen mukaan ei luultavasti siis lauantainakaan, mutta jos sunnuntaina varjolenkille

Olen samaa mieltä Pekan kanssa syyssateista.
Sunnuntaina voisi olla hyvä sauma fillaroida valoisalla poutasäässä. Kaatosateessa pyöräily vaatii berserkkerin asenteen.

Nastarenkaista: meillä on varapyöränä 26" Felt, jossa 2-riviset Nokian nastarenkaat edessä ja takana. Se on niin raskas, että otan pyörän lainaan vain pääkallokelillä. Toisaalta sillä tuntuu pysyvän pystyssä tosi luotettavasti, mutta en ole vielä ajamisen iloa talvipakkasilla juuri kokenut... Vetää raajan kärjet jäähän ja alaselän jumiin.