Sää oli hieno, täysikuun valaisemalla suolla ja järven rannalla oli upeat maisemat. Muuten meni ihan ketuiksi 
Alkuun ajo sujui jotenkuten, ohitin jopa yhden kaverin, joka antoi tietä pitkoksilla. Melko pian alkoi vaikeudet, reilun viikon hieman oireillut vatsa alkoi mennä (jännittämisestä???) sekaisin ja sitten ajosta ei tullut mitään. 

Perämies Matti H? ja toinen kaveri saatteli mut takaisin lähtöpaikalle, ei ihan tarvinnut suolle mennä paskomaan 
Mietin siinä, että pystyisinkö oikaisemaan huoltotietä pitkin laavulle, kun Pekka soitti, että takavaihtaja pas2:si, oli tulossa takaisin lähtöpaikalle 

Paistettiin makkarat lähtöpaikalla (ei juuri maistunut mulle) ja ajettiin kotiin :nolomio:

Mitäs opin? Ainakin sen, että pitkoksilla voi ajella, mutta kuorman kanssa se vaatii treenausta 

Ei tosiaankaan ollut helppoa. Kaksi 2"x 5" lankkua rinnakkain, hitaalla vauhdilla meni ihan kiemurteluksi ja lankuilta putos vähän väliä. Onneks nastojen ansiosta ei ollut liukasta. Sellasella vauhdilla kun ei enää kiemurrellut niin sitten pelotti putoaminen ja kuskin lähtö tangentin suuntaan pyörän jäädessä poikkipuuhun. Toisin sanoen ei uskaltanut ajaa tarpeeksi kovaa. Mä pääsin noin puolen tunnin matkan ennenkuin noin sadannella kerralla putosin vähän korkeammassa kohdassa takavaihtajan varaan. Vaijeri poikki, korvake vääntyi, takavaihtaja vääntyi ja katkesi rajoitinruuvien vierestä. Sain viriteltyä kaksivaihteisen (luksusta sinkulan rinnalla), että pääsin ajelemaan takaisin, tosin kolmesti putosin vielä vasemmalle puolelle ja joka kerta piti vaijeri laittaa uudelleen joten välitykset senkuin lyheni loppua kohden.  Toisaalta ajokin alkoi jo vähän sujua. Sata metriä ennen rantapihaa luulin jo pitkoksien loppuneen ja laskin polkua vähän reippaammin kun eteen tuli vielä pätkä pitkoksia.En ehtinyt jarruttaa tarpeeksi, väistin oikealle mutta eteen tuli poikkipuu seurauksena OTB.

http://tinyurl.com/qjo4s8n

Jotenkin perverssillä tavalla huvittava raportti. En olisi pärjännyt tuolla itse ollenkaan. Mulla on isoja ongelmia helpoillakin pitkospuuosuuksilla, kun alkaa jännittää, pyörä muikertaa ja itseluottamus ropisee... Kai siihenkin oppii.

Mutta älyttömän hienoa lukea, että edes läksitte! Hienoa raporttia ja epäonnistumisen jälkeenhän ei ole suunta kuin ylöspäin. Peukut seuraavaan kertaan!